oon ahtaalla,
claustrophobisesti oman pääni sisällä.
deadline, deadline, deadline.
kun avaan läppärin, mielessäni toistuu Harry Potterin kohtaus, jossa kirjeitä sinkoilee joka suunnasta.
mutta ne eivät ole kirjeitä, vaan esseitä, tehtäviä, kursseja, vaatimuksia ja teams- kokouksia.
tunnen räjähtäväni.
tuijotan ruutua, jossa lepää 30 sivuinen oppimismateriaali ja vähintään kaksin verroin tehtäviä.
en pysty sisäistää yhtään näkemistäni sanoista.
tuntuu kuin lukisin hepreaa.
kalloni sisään, takaraivooni, on tatuoitu päivämääriä ja numeroita, jotka kuvaavat palautuksia ja opintopisteitä.
töitä, töitä, töitä.
lisää ja lisää ja lisää.
kofeiini ja nikotiini pitävät minut hengissä kun raahaudun oman henkilökohtaisen Saharani läpi.
Kangastuksia, jotka näyttävät ystäviltäni tai perheeltäni.
kun pääsen kohdalle, ne katoavat ja tilalla on vain lisää tehtäviä, uusia kursseja ja uusia deadlaineja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä palautetta ja jaa ajatuksia tähän