#5 nuku hyvin, enkeli

olen ollut kauan hiljaa.
liiankin kauan.
selasin puhelintani ja kuin tyhjästä, profiilisi ilmestyi silmieni eteen.
selasin kuviasi, ajattelin ottaa yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu.
kunnes kaikki muistot vilisivät mieleni perukoilta ja olivat taas totta, läsnä, nyt.
muistan sen vuorokauden tapahtumat yhtä selkeästi kuin olisin juuri kokenut ne.
tulen muistamaan lopun elämääni.
sen miten jotain sisältäni rikkoutui aivan uudella tavalla.

sinä yönä en kyennyt nukkumaan.
kuin joku voima olisi pidätellyt minut hereillä sanoen, etten saisi nukkua.
se aamu oli ennen näkemätön.
koko kaupunki tuntui pysähtyneen, kaikkialla oli hiljaista ja usvaista, kun astuin ovesta ulos.
hain kahvia huoltoasemalta.
kävelin pitkin Kuusamon katuja, pääni ja sydämeni oli tyhjempi kuin koskaan ennen.
myöhemmin tapasin ystäväni, emme tienneet silloin, että elämämme oli muuttumassa.
että sydämmemme oli särkymässä pahemmin kuin mikään rakkaus sitä tulisi koskaan runtelemaan.
sitten se kaikki tapahtui.
kuulin uutiset ja koko maailmani romahti.
en voinut uskoa sitä.
enkä edelleenkään voi.
sinä olit tappanut itsesi sinä yönä kun minä valvoin.
siihen maisemaan, jonka näin ikkunastani joka päivä.
yhtäkkiä tunsin koko Kuusamon olevan kaaoksen keskellä.
äänet ja kiire kuohuivat ylitseni.
tunsin surua, jota en ollut ikinä ennen tuntenut.
ja tunnen yhä tänä päivänä.
se ei koskaan lähde minusta.
minä menin pirstaleiksi.
se kipu, joka valtasi kehoni ja mieleni silloin, saa otteensa taas.
muistot pursuavat mieleeni ja hukun niihin.
muistan, kun ensikerran tapasimme.
sen miten sinä nauroit.
muistan kun pelasimme kellarissa pingistä, näit käsivarteni ja kysyit arvistani.
olisinpa tiennyt sinun taakastasi silloin.
kaikki selveni vasta kun oli jo liian myöhäistä.
muistan, kun tulit humalassa halaamaan.
itkit siinä olkapäätäni vasten hetken, kunnes katosit kevät yöhön pyörälläsi.
muistan sen kaiken.

olin niin rikki ja vihainen.
vihainen siitä, että sinun täytyi kantaa se taakka harteillasi.
vihainen kaikesta siitä, mitä olit joutunut kokemaan.
en tullut hautajaisiisi.
en vain kyennyt.
en pystynyt hyväksyä kuolemaasi.
enkä halunnut.
en edelleenkään täysin kykene.
en pysty käsittelemään tunteitani.

kun Anssi Kelan Ilves- kappale alkaa soimaan, minä hajoan taas niiden muistojen ja tuskan alle.
palaan siihen hetkeen.
palaan istumaan sen varaston eteen.
kun varmistin kaikkien kynttilöiden palavan.
kun itkin siinä tunteja.
palaan siihen huoneeseen, minkä ikkunasta näkyvä maisema sai kyyneleet virtaamaan.

ikävöin sinua jokainen päivä.
nuku hyvin, enkeli❤️