mielisairaanpäiväkirja torstai 20.06.2019 kello 00.00 se vyöryy ylitseni. vie kaikki voimani ja jättää minut täysin tyhjin sieluin makaamaan aloilleni. yritän ymmärtää itseäni ja kaikkea, mitä vaurioittuneessa alitajunnassani käyn läpi. mutten tuskin koskaan saa oikeita vastauksia itseltäni. olen yrittänyt kaikkeni pysyäkseni kasassa. olen käsitellyt tuskaani ajatuksina, erinäisinä kuvina ja ääninä hatarista muistoistani. mutta kun kerran annan yhdelle muistolle jalansijaa mielessäni, ne kaikki ryntäävät ovesta kaoottisesti ja olen taas pelkkä sotku. kuulen ne huudot, lauseet, loukkaukset. kaiken minkä muistan, muistan kerralla. näen heidän kaikkien kasvonsa yhtenä kuvana, joka muistuttaa maailman pahinta happotrippiä. mutta sekin jää jalkoihin tämän kanssa. koen jokaisen hetken tuskat, kyyneleet ja fyysiset iskut. ihme etten ole mustelmilla, vaikka se kaikki tuntuu niin todelta ja se kaikki on niin läsnä ja nyt. jokainenhan on joskus hukassa, mutta kuvittele itsesi min