Siirry pääsisältöön

#2

mielisairaanpäiväkirja
07.05.2019 kello 22.26


ei kaikkiea sitä, mitä emme tarvitse
tarvitse kantaa kellariin pölyttymään
ja unohtaa
me tarvitsemme sen tarpeettomuutta
kuten tarvitsemme päättömiä riitojamme
kuten huudamme ja itkemme toistemme väärinkäsityksiämme
tyhmyyttämme
tarvitsemme sitä turhuutta, jotta pystymme hahmottamaan todelliset tarpeemme
hetken aikaa kaiken pitää olla kaaosta
erinäisiä turhia tunteita
vihaa ja vallan kaappausta toisiltamme
aina silloin huomaamme parhaiten
miten paljon rakastamme
ja sehän tässä kaikessa on pointtina.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#5 nuku hyvin, enkeli

olen ollut kauan hiljaa. liiankin kauan. selasin puhelintani ja kuin tyhjästä, profiilisi ilmestyi silmieni eteen. selasin kuviasi, ajattelin ottaa yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu. kunnes kaikki muistot vilisivät mieleni perukoilta ja olivat taas totta, läsnä, nyt. muistan sen vuorokauden tapahtumat yhtä selkeästi kuin olisin juuri kokenut ne. tulen muistamaan lopun elämääni. sen miten jotain sisältäni rikkoutui aivan uudella tavalla. sinä yönä en kyennyt nukkumaan. kuin joku voima olisi pidätellyt minut hereillä sanoen, etten saisi nukkua. se aamu oli ennen näkemätön. koko kaupunki tuntui pysähtyneen, kaikkialla oli hiljaista ja usvaista, kun astuin ovesta ulos. hain kahvia huoltoasemalta. kävelin pitkin Kuusamon katuja, pääni ja sydämeni oli tyhjempi kuin koskaan ennen. myöhemmin tapasin ystäväni, emme tienneet silloin, että elämämme oli muuttumassa. että sydämmemme oli särkymässä pahemmin kuin mikään rakkaus sitä tulisi koskaan runtelemaan . sitten se kaikki tapahtui....

Antaisit anteeksi

mielisairaan päiväkirja *en muista päivämäärää, enkä kellonaikaa* 2019 antaisit anteeksi kaiken miksi suotta paeta vääriä tunteitaan vaikka sinua on sattunut ei ole tarvetta kantaa verestä kaunaa koska kuitenkin olet niin kaunis ja hauras kuolevainen kuin kevään ensimmäiset  auringon säteet miksi tuhlata se kaikki, mitä sinä olet siihen, miksi et koskaan tule olemaan sinä ja minä lähdemme jättäen taaksemme pelkät jälkemme sinun arpesi tulee maatumaan mennessäsi joten mikset antaisi anteeksi itsellesi