Sinulle, rakas ystävä. Tiedän, ettet kykene antamaan anteeksi. Tiedän olleeni maailman luokan paskin ihminen sinua kohtaan. En ymmärtänyt ajoissa. Halusit auttaa, mutta työnsin sinut kauas luotani. Luulin olleeni oikeassa, niinkuin aina luulen. Olin väärässä. Niinkuin aina olen. Pilasin kaiken pahemman kerran. Enkä voi enää muuttaa mitään. Pelkään vihaasi. Särjin itse oman sydämeni. Olit aina paikalla, kun tarvitsin sinua. Jaksoit aina auttaa. Jopa syvimmästä suosta revit minut ylös. Kun olin yksin, sinä sait oloni paremmaksi. Kun itkin öitä, sinä pidit huolen minusta. Tiesit syvimmät salaisuuteni ja suurimmat haaveeni. Jaoimme kaiken. Nauroimme vedet silmissä niin, että mahaan sattui. Olit aina tukenani. Arvostan sitä sydämeni pohjasta. Arvostan rehellisyyttäsi. Minä olen tässä se kusipää. Minä tein sinulle kaltoin. Satutin sinua satuttamalla itseäni, aivan huomaamattani. Olit osa perhettäni. Olit ystävä, jota kuka tahansa toivoisi ja harva onnistuu sel