Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

"anteeksi ei enää riitä"

Sinulle, rakas ystävä. Tiedän, ettet kykene antamaan anteeksi. Tiedän olleeni maailman luokan paskin ihminen sinua kohtaan. En ymmärtänyt ajoissa. Halusit auttaa, mutta työnsin sinut kauas luotani. Luulin olleeni oikeassa, niinkuin aina luulen. Olin väärässä.        Niinkuin aina olen. Pilasin kaiken pahemman kerran. Enkä voi enää muuttaa mitään. Pelkään vihaasi. Särjin itse oman sydämeni. Olit aina paikalla, kun tarvitsin sinua. Jaksoit aina auttaa. Jopa syvimmästä suosta revit minut ylös. Kun olin yksin, sinä sait oloni paremmaksi. Kun itkin öitä, sinä pidit huolen minusta. Tiesit syvimmät salaisuuteni ja suurimmat haaveeni. Jaoimme kaiken. Nauroimme vedet silmissä niin, että mahaan sattui. Olit aina tukenani. Arvostan sitä sydämeni pohjasta. Arvostan rehellisyyttäsi. Minä olen tässä se kusipää. Minä tein sinulle kaltoin. Satutin sinua satuttamalla itseäni, aivan huomaamattani. Olit osa perhettäni. Olit ystävä, jota kuka tahansa toivoisi ja harva onnistuu sel

"vain heikot tekevät sen"

"Olen niin paska Olen sietämätön Olen vain raunio Kuka haluaa rakastaa tämmöistä? Kuka jaksaisi loppuun asti Ei kukaan En minä Etkä sinä Minä tiedän sen Ei tämmöstä voi auttaa   Ei kukaan ymmärrä" Miksi edes mietin näitä asioita, kun ajatukseni ovat pelkkää puuromaista oksennusta, jonka seasta erottaa sanoja kuten kuolema, ikuinen uni, rauha, armahdus . Mutten saa niistäkään kiinni.  Kaikki on niin sekaisin. En tiedä kuka olen, mitä haluan ja ennenkaikkea miksi .     Katson peiliin mutten tunnista kuvaa itsekseni. Näen vain epäonnistuneen ihmisraunion jonka ruumis on aivan liian raskas ja suuri. Silti en tee mitään sen eteen. Odotan että itseni vihaaminen polttaisi tarpeeksi kaloreita ja joku kaunis päivä olisin laiha.     Kulutin taas tunnin turhaan laittaessani itseäni. Peitin epäröivän ja ujon itseni kaiken sen pakkelin alle ja otin uuden roolin. Se helpotti hetkeksi, kunnes purskahdin itkuun ja pilasin luomani suojakuoren.     Miksi minä pi

"Kaikilla on välillä huono olla, toi menee ohi"

"Tämä on taas niitä hetkiä Niitä päiviä, se kausi Kun pelkkä olemassaolo, hengittäminen, perus ruumiin toiminnot Tuntuvat liian raskailta ja haastavilta. Mietin miksen voisi jo lähteä Kun ei minulla ole elämälle näinä hetkinä mitään muuta annettavaa kuin tämä jatkuva paskankatku päässäni. En jaksaisi  Mutta pakko jaksaa Ihmiset huolestuvat jos sanon etten jaksa He pakottavat minut jaksamaan Ja kun pakotetaan jaksamaan, Sitten ei todellakaan enää jaksa. Jokainen ihminen on joskus paskana, rikki, väsynyt olemaan.  Silloin muut ihmiset pakottavat toisensa jaksamaan  Ja kun heidän paska hetkensä koittaa ja heidät pakotetaan, eivät he silti ymmärrä. He eivät ymmärrä, että on ihan ok, ja jopa suotavaa, olla välillä aivan paskana. Ei se ole pakollista jaksaa. Jos toinen ei jaksa niin anna hänen perkele vie nyt olla palasina ja kerätä voimia ja purkaa se paska olonsa johonkin. Ei ketään voi pakottaa jaksamaan.  " Masennus on määrittämätön määrä surua, pahaa oloa, it