"Kaikilla on välillä huono olla, toi menee ohi"

"Tämä on taas niitä hetkiä
Niitä päiviä, se kausi
Kun pelkkä olemassaolo, hengittäminen, perus ruumiin toiminnot
Tuntuvat liian raskailta ja haastavilta.
Mietin miksen voisi jo lähteä
Kun ei minulla ole elämälle näinä hetkinä mitään muuta annettavaa kuin tämä jatkuva paskankatku päässäni.
En jaksaisi 
Mutta pakko jaksaa
Ihmiset huolestuvat jos sanon etten jaksa
He pakottavat minut jaksamaan
Ja kun pakotetaan jaksamaan,
Sitten ei todellakaan enää jaksa.
Jokainen ihminen on joskus paskana, rikki, väsynyt olemaan. 
Silloin muut ihmiset pakottavat toisensa jaksamaan 
Ja kun heidän paska hetkensä koittaa ja heidät pakotetaan, eivät he silti ymmärrä.
He eivät ymmärrä, että on ihan ok, ja jopa suotavaa, olla välillä aivan paskana. Ei se ole pakollista jaksaa. Jos toinen ei jaksa niin anna hänen perkele vie nyt olla palasina ja kerätä voimia ja purkaa se paska olonsa johonkin.
Ei ketään voi pakottaa jaksamaan. "

Masennus on määrittämätön määrä surua, pahaa oloa, itsetuhoa, ajatuksia, kyyneliä, paskaa, itseinhoa, riippuvuutta.
Masennus on sekoitus kaikkia tunteita keskenään, ja niinkuin vesivärejenkin kanssa; jos kaikki sekoittaa keskenään, tulee mustanruskeaa paskaa jota kukaan ei halua.
Se ei katso keneen se iskee. Sille voi olla syy, useampikin. Mutta se voi iskeä myös ihmiseen jolla on yhteiskunnan määritelmän mukaan kaikki hyvin.
Ei voi ikinä tietää kenen aivokemia menee sekaisin ja kuka sairastuu.
Masennus on kuin syöpä. On asioita jotka lisäävät riskiä sairastua, mutta ei ikinä voi tietää kenestä löydetään kasvain. Sama homma on masennuksen kanssa. Kuin syöpä, se leviää ja valtaa koko elämän pikkuhiljaa. Se voi viedä hengen, ja liian monelta se on vienytkin.
Vaikka saisit "terveen paperit" hoitojen jälkeen, on aina mahdollisuus että se uusiutuu.
Kun ihminen on masentunut, muut sanovat liian usein lauseita kuten :
"hymyile"
"piristy nyt eläkä angstaa"
"hei sun on pakko jaksaa"
"toi menee ohi"
 Se on sama kuin sanoisit pyörätuolissa istuvalle että:
"noni nouse nyt perkele vie ylös siitä rullakosta ja lähde juoksemaan".
Tai kohduttomalle naiselle:
" hei nyt menet hommiin ja hommaat itsesi raskaaksi!!"
Tai kehitysvammaiselle että:
 "opettele olemaan kuin normaalit ihmiset".

Se on mahdotonta. Siitä olotilasta ei voi nousta tuosta vain ja todeta että "kappas olit oikeassa, kiitos, kaikki onkin hyvin!". Tai no, ei se ole olotila. Se on tila. Tuntuu kuin olisit pelkkä tyhjiö mutta samaan aikaan olet täynnä paskoja tunteita joista et pääse eroon. Et vaikka kuinka itkisit, huutaisit, viiltäisit, polttaisit ihosi violetiksi tai olisit vain hiljaa.
Kuvittele tilanne: et osaa uida, mutta sinut heitetään tahtomattasi pohjattomaan mereen, sinulla on yksi kelluke kaulasi ympärillä joka kuristaa sinua muttei kuitenkaan tarpeeksi tappaakseen. Siellä sinä räpiköit keskellä mustaa vettä, et saa henkeä tarpeeksi mutta kuitenkin sen verran että säilyt hengissä nipin napin. Kelluke kuristaa sinua koko ajan.
Siltä masennus tuntuu.

Ihminen, joka ei ole kokenut mielenterveysongelmia, ei täysin tiedä mitä nyt esim. Tässä tapauksessa masentunut ihminen käy läpi. Joka päivä.