"hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä" jep. sen takia pääni on taas niin helvetin sekaisin, ettei ajatuksia erota edes taskulampulla etsien toisistaan äänet kertovat kuinka minun olisi pitänyt hypätä keskustaan ajavan bussin alle tärisen ahdistuksesta kylmästä pahasta olosta kotiovella en kykene enää peittämään tuskaani hymyn taakse kyyneleet valuvat poskilleni tahtomattani romahdan sängylle en kykene pitämään itseäni enää kasassa olen ihan vitun paskana ilman syytä taas en omista ruokahalua en omista itsetuntoa haluan paastota kymmenen vuotta ja katsoa sitten itseäni taas peilistä ehkä siellä silloin olisi vastassa se tulitikkutyttö, jota olen etsinyt vääristä paikoista joka päivä siitä päivästä lähtien, kun sairastuin ensimmäiseen diagnoosiini miksen pysty pitämään pääni tasapainoa yllä miksi se on niin vitun vaikeaa vain ottaa lääkkeet aamulla miksen jumalauta voi muistaa yhtä pientä pilleriä suuhuni ennen kuin lähden kouluun ahdistaa i