"miksi olen näin sairas"

"hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä"

jep.
sen takia pääni on taas niin helvetin sekaisin,
ettei ajatuksia erota edes taskulampulla etsien toisistaan
äänet kertovat kuinka minun olisi pitänyt hypätä keskustaan ajavan bussin alle
tärisen ahdistuksesta
kylmästä
pahasta olosta

kotiovella en kykene enää peittämään tuskaani hymyn taakse
kyyneleet valuvat poskilleni tahtomattani
romahdan sängylle
en kykene pitämään itseäni enää kasassa
olen ihan vitun paskana
ilman syytä
taas

en omista ruokahalua
en omista itsetuntoa
haluan paastota kymmenen vuotta
ja katsoa sitten itseäni taas peilistä
ehkä siellä silloin olisi vastassa
se tulitikkutyttö, jota olen etsinyt vääristä paikoista
joka päivä siitä päivästä lähtien, kun sairastuin
ensimmäiseen diagnoosiini

miksen pysty pitämään pääni tasapainoa yllä
miksi se on niin vitun vaikeaa
vain ottaa lääkkeet aamulla
miksen jumalauta voi muistaa yhtä pientä pilleriä suuhuni
ennen kuin lähden kouluun

ahdistaa
ihan helvetisti
itkettää
haluan pois
haluan kaksi metriä multaa ylleni
haluan vajota sinne kuoppaan
haluan, että minut unohdetaan ja pääsen eroon tästä helvetistä, jota kutsutaan elämäksi.

kaikki on niin turhaa
minä olen turha
haluan vetää yliannostuksen kaikkea
oksentaa sisäelimeni ulos
ja tukehtua omaan vereeni
miksi vittu edes avaudun
ei ketään kiinnosta
ei minusta ole kenellekään mitään apua
olen täysin turha ja saamaton ihmispaska

haluan itkeä silmäni verille
haluan viiltää itseeni merkin
muistutukseksi siitä, kuinka minä olen taas tässä tilanteessa
itkemässä parvekkeella
koska en kykene hillitsemään tunteitani
ja koska äänet pääni sisällä huutavat ja vaativat kuolemaani tänään, nyt, heti.
voisin ihan hyvin hypätä ja murtaa muutaman ruumiinosan, muttei se olisi sen arvoista

miksi vittu olen tällainen
miksi olen näin sairas