Siirry pääsisältöön

Antaisit anteeksi

mielisairaan päiväkirja
*en muista päivämäärää, enkä kellonaikaa* 2019

antaisit anteeksi kaiken
miksi suotta paeta vääriä tunteitaan
vaikka sinua on sattunut
ei ole tarvetta kantaa verestä kaunaa
koska kuitenkin
olet niin kaunis ja hauras
kuolevainen kuin kevään ensimmäiset  auringon säteet
miksi tuhlata se kaikki, mitä sinä olet
siihen, miksi et koskaan tule olemaan
sinä ja minä lähdemme
jättäen taaksemme pelkät jälkemme
sinun arpesi tulee maatumaan mennessäsi
joten mikset antaisi anteeksi itsellesi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#5 nuku hyvin, enkeli

olen ollut kauan hiljaa. liiankin kauan. selasin puhelintani ja kuin tyhjästä, profiilisi ilmestyi silmieni eteen. selasin kuviasi, ajattelin ottaa yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu. kunnes kaikki muistot vilisivät mieleni perukoilta ja olivat taas totta, läsnä, nyt. muistan sen vuorokauden tapahtumat yhtä selkeästi kuin olisin juuri kokenut ne. tulen muistamaan lopun elämääni. sen miten jotain sisältäni rikkoutui aivan uudella tavalla. sinä yönä en kyennyt nukkumaan. kuin joku voima olisi pidätellyt minut hereillä sanoen, etten saisi nukkua. se aamu oli ennen näkemätön. koko kaupunki tuntui pysähtyneen, kaikkialla oli hiljaista ja usvaista, kun astuin ovesta ulos. hain kahvia huoltoasemalta. kävelin pitkin Kuusamon katuja, pääni ja sydämeni oli tyhjempi kuin koskaan ennen. myöhemmin tapasin ystäväni, emme tienneet silloin, että elämämme oli muuttumassa. että sydämmemme oli särkymässä pahemmin kuin mikään rakkaus sitä tulisi koskaan runtelemaan . sitten se kaikki tapahtui....

#2

mielisairaanpäiväkirja 07.05.2019 kello 22.26 ei kaikkiea sitä, mitä emme tarvitse tarvitse kantaa kellariin pölyttymään ja unohtaa me tarvitsemme sen tarpeettomuutta kuten tarvitsemme päättömiä riitojamme kuten huudamme ja itkemme toistemme väärinkäsityksiämme tyhmyyttämme tarvitsemme sitä turhuutta, jotta pystymme hahmottamaan todelliset tarpeemme hetken aikaa kaiken pitää olla kaaosta erinäisiä turhia tunteita vihaa ja vallan kaappausta toisiltamme aina silloin huomaamme parhaiten miten paljon rakastamme ja sehän tässä kaikessa on pointtina .