Sinulle, rakas ystävä.
Tiedän, ettet kykene antamaan anteeksi.
Tiedän olleeni maailman luokan paskin ihminen sinua kohtaan.
En ymmärtänyt ajoissa. Halusit auttaa, mutta työnsin sinut kauas luotani. Luulin olleeni oikeassa, niinkuin aina luulen.
Olin väärässä.
Niinkuin aina olen.
Pilasin kaiken pahemman kerran. Enkä voi enää muuttaa mitään.
Pelkään vihaasi.
Särjin itse oman sydämeni.
Olit aina paikalla, kun tarvitsin sinua. Jaksoit aina auttaa.
Jopa syvimmästä suosta revit minut ylös.
Kun olin yksin, sinä sait oloni paremmaksi.
Kun itkin öitä, sinä pidit huolen minusta.
Tiesit syvimmät salaisuuteni ja suurimmat haaveeni.
Jaoimme kaiken.
Nauroimme vedet silmissä niin, että mahaan sattui.
Olit aina tukenani.
Arvostan sitä sydämeni pohjasta.
Arvostan rehellisyyttäsi.
Minä olen tässä se kusipää.
Minä tein sinulle kaltoin.
Satutin sinua satuttamalla itseäni, aivan huomaamattani.
Olit osa perhettäni. Olit ystävä, jota kuka tahansa toivoisi ja harva onnistuu sellaisen löytämään.
Minä löysin, mutta pilasin sen.
Tiedän, ettei tämä mitään korjaa. Tiedän, ettet kykene antamaan anteeksi.
Vihaat minua varmaankin ja aivan syystä.
Niin minäkin vihaan. Aivan liikaa.
Olen niin pahoillani.
Pidäthän itsestäsi huolta.
Olen sinulle ikuisesti suunnattoman kiitollinen kaikesta.
Rakas ystäväni...
"Pilasin taas kaiken
Niinkuin aina
En osaa tehdä mitään oikein tällä apinoista polveutuvien ihmisolentojen täyttämällä planeetalla
En kuulu tänne
En tähän taloon, jossa minua tunnutaan syytettävän jopa jokaisesta hengenvedostani, vaikken sitä edes mielelläni tee.
En kuulu tähän kaupunkiin, jossa ihmiset tuijottavat pitkään, puhuvat selkäni takana asioistani ja luulevat olevansa parempia kuin oikeasti ovatkaan
En kuulu tähän maahan, jossa demokratia merkitsee päättäjien hyvinvointia ja jokaisesta virheestä, onnistumisesta ja jopa olemassa olemisesta, joutuu maksamaan valtiolle.
En kuulu tälle mantereelle, en kuulu edes tälle planeetalle.
Voi kunpa joku ulkoavaruudesta hakisi minut kotiin, ettei olisi koko aikaa niin turvaton ja hankala olo.
Kaikki on minun vikani, aina.
Pilaan ystävieni hyvänolon ainaisella pahallaolollani. Olen aina se, josta kaikki ovat huolissaan.
En minä sille mitään voi, että ahdistaa ja itkettää. Että on niin suunnattoman paha olla koko ajan.
En mieti sanojani tai tekojani.
Työnnän ihmiset kauas luotani.
Olen vain suunnattoman raskas taakka jokaiselle tuntemalleni ihmiselle.
Haluan pois..."
Tiedän, ettet kykene antamaan anteeksi.
Tiedän olleeni maailman luokan paskin ihminen sinua kohtaan.
En ymmärtänyt ajoissa. Halusit auttaa, mutta työnsin sinut kauas luotani. Luulin olleeni oikeassa, niinkuin aina luulen.
Olin väärässä.
Niinkuin aina olen.
Pilasin kaiken pahemman kerran. Enkä voi enää muuttaa mitään.
Pelkään vihaasi.
Särjin itse oman sydämeni.
Olit aina paikalla, kun tarvitsin sinua. Jaksoit aina auttaa.
Jopa syvimmästä suosta revit minut ylös.
Kun olin yksin, sinä sait oloni paremmaksi.
Kun itkin öitä, sinä pidit huolen minusta.
Tiesit syvimmät salaisuuteni ja suurimmat haaveeni.
Jaoimme kaiken.
Nauroimme vedet silmissä niin, että mahaan sattui.
Olit aina tukenani.
Arvostan sitä sydämeni pohjasta.
Arvostan rehellisyyttäsi.
Minä olen tässä se kusipää.
Minä tein sinulle kaltoin.
Satutin sinua satuttamalla itseäni, aivan huomaamattani.
Olit osa perhettäni. Olit ystävä, jota kuka tahansa toivoisi ja harva onnistuu sellaisen löytämään.
Minä löysin, mutta pilasin sen.
Tiedän, ettei tämä mitään korjaa. Tiedän, ettet kykene antamaan anteeksi.
Vihaat minua varmaankin ja aivan syystä.
Niin minäkin vihaan. Aivan liikaa.
Olen niin pahoillani.
Pidäthän itsestäsi huolta.
Olen sinulle ikuisesti suunnattoman kiitollinen kaikesta.
Rakas ystäväni...
"Pilasin taas kaiken
Niinkuin aina
En osaa tehdä mitään oikein tällä apinoista polveutuvien ihmisolentojen täyttämällä planeetalla
En kuulu tänne
En tähän taloon, jossa minua tunnutaan syytettävän jopa jokaisesta hengenvedostani, vaikken sitä edes mielelläni tee.
En kuulu tähän kaupunkiin, jossa ihmiset tuijottavat pitkään, puhuvat selkäni takana asioistani ja luulevat olevansa parempia kuin oikeasti ovatkaan
En kuulu tähän maahan, jossa demokratia merkitsee päättäjien hyvinvointia ja jokaisesta virheestä, onnistumisesta ja jopa olemassa olemisesta, joutuu maksamaan valtiolle.
En kuulu tälle mantereelle, en kuulu edes tälle planeetalle.
Voi kunpa joku ulkoavaruudesta hakisi minut kotiin, ettei olisi koko aikaa niin turvaton ja hankala olo.
Kaikki on minun vikani, aina.
Pilaan ystävieni hyvänolon ainaisella pahallaolollani. Olen aina se, josta kaikki ovat huolissaan.
En minä sille mitään voi, että ahdistaa ja itkettää. Että on niin suunnattoman paha olla koko ajan.
En mieti sanojani tai tekojani.
Työnnän ihmiset kauas luotani.
Olen vain suunnattoman raskas taakka jokaiselle tuntemalleni ihmiselle.
Haluan pois..."
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä palautetta ja jaa ajatuksia tähän