mielisairaanpäiväkirja
torstai 20.06.2019 kello 00.00
se vyöryy ylitseni.
vie kaikki voimani ja jättää minut täysin tyhjin sieluin makaamaan aloilleni.
yritän ymmärtää itseäni ja kaikkea, mitä vaurioittuneessa alitajunnassani käyn läpi.
mutten tuskin koskaan saa oikeita vastauksia itseltäni.
olen yrittänyt kaikkeni pysyäkseni kasassa.
olen käsitellyt tuskaani ajatuksina, erinäisinä kuvina ja ääninä hatarista muistoistani.
mutta kun kerran annan yhdelle muistolle jalansijaa mielessäni, ne kaikki ryntäävät ovesta kaoottisesti ja olen taas pelkkä sotku.
kuulen ne huudot, lauseet, loukkaukset. kaiken minkä muistan, muistan kerralla.
näen heidän kaikkien kasvonsa yhtenä kuvana, joka muistuttaa maailman pahinta happotrippiä. mutta sekin jää jalkoihin tämän kanssa.
koen jokaisen hetken tuskat, kyyneleet ja fyysiset iskut. ihme etten ole mustelmilla, vaikka se kaikki tuntuu niin todelta ja se kaikki on niin läsnä ja nyt.
jokainenhan on joskus hukassa, mutta kuvittele itsesi minun asemaani.
ole hiljaa, hengitä ja lue ajatuksella kaikki mitä kerron.
kuvittele itsesi valkoiseen huoneeseen, missä ei ole ikkunoita, ei huonekaluja, ei ovea mistä poistua tai tulla sisään. ei konkreettisia seiniä, kattoa tai lattiaa.
siinä huoneessa olet kahlittuna keskelle lattiaa, mutta edes kahleesi eivät kolahtele. et voi kuulla mitään muuta kuin ajatuksesi. jos kohta edes niitäkään.
eteesi ilmestyy kaikki pahimmat pelkosi, ihmiset jotka ovat sinua satuttaneet, eteesi avautuu koko tuskaisa menneisyytesi ja tulevaisuutesi.
se kaikki mitä pelkäät, häpeät ja haluat unohtaa muuttuu todeksi silmiesi edessä etkä pysty edes räpäyttämään.
sinulla ei ole oikeutta hengittää saati sitten puhua.
sinun täytyy vain katsoa, tuntea ja kestää ilmekään värähtämättä.
siinä sinä olet. koet kerta toisensa jälkeen sen kaiken. uudestaan ja uudestaan.
kaikki mikä tuottaa tai on joskus tuottanut kipua millään tasolla tulee taas todeksi.
ne ihmiset, asiat, sanat, lauseet, hiljaisuudet ja melu. et voi paeta, et voi kuolla. et myöskään voi elää.
sinä vain olet ja koet.
kuvittele tuo jokapäiväiseksi.
sitten ehkä voit ymmärtää mitä minä tunnen. juuri nyt, eilen, huomenna.
elän helvetissä oman pääni vankina. jokaisena päivänä.
ja silti teen parhaani hymyilläkseni kun kohtaamme.
torstai 20.06.2019 kello 00.00
se vyöryy ylitseni.
vie kaikki voimani ja jättää minut täysin tyhjin sieluin makaamaan aloilleni.
yritän ymmärtää itseäni ja kaikkea, mitä vaurioittuneessa alitajunnassani käyn läpi.
mutten tuskin koskaan saa oikeita vastauksia itseltäni.
olen yrittänyt kaikkeni pysyäkseni kasassa.
olen käsitellyt tuskaani ajatuksina, erinäisinä kuvina ja ääninä hatarista muistoistani.
mutta kun kerran annan yhdelle muistolle jalansijaa mielessäni, ne kaikki ryntäävät ovesta kaoottisesti ja olen taas pelkkä sotku.
kuulen ne huudot, lauseet, loukkaukset. kaiken minkä muistan, muistan kerralla.
näen heidän kaikkien kasvonsa yhtenä kuvana, joka muistuttaa maailman pahinta happotrippiä. mutta sekin jää jalkoihin tämän kanssa.
koen jokaisen hetken tuskat, kyyneleet ja fyysiset iskut. ihme etten ole mustelmilla, vaikka se kaikki tuntuu niin todelta ja se kaikki on niin läsnä ja nyt.
jokainenhan on joskus hukassa, mutta kuvittele itsesi minun asemaani.
ole hiljaa, hengitä ja lue ajatuksella kaikki mitä kerron.
kuvittele itsesi valkoiseen huoneeseen, missä ei ole ikkunoita, ei huonekaluja, ei ovea mistä poistua tai tulla sisään. ei konkreettisia seiniä, kattoa tai lattiaa.
siinä huoneessa olet kahlittuna keskelle lattiaa, mutta edes kahleesi eivät kolahtele. et voi kuulla mitään muuta kuin ajatuksesi. jos kohta edes niitäkään.
eteesi ilmestyy kaikki pahimmat pelkosi, ihmiset jotka ovat sinua satuttaneet, eteesi avautuu koko tuskaisa menneisyytesi ja tulevaisuutesi.
se kaikki mitä pelkäät, häpeät ja haluat unohtaa muuttuu todeksi silmiesi edessä etkä pysty edes räpäyttämään.
sinulla ei ole oikeutta hengittää saati sitten puhua.
sinun täytyy vain katsoa, tuntea ja kestää ilmekään värähtämättä.
siinä sinä olet. koet kerta toisensa jälkeen sen kaiken. uudestaan ja uudestaan.
kaikki mikä tuottaa tai on joskus tuottanut kipua millään tasolla tulee taas todeksi.
ne ihmiset, asiat, sanat, lauseet, hiljaisuudet ja melu. et voi paeta, et voi kuolla. et myöskään voi elää.
sinä vain olet ja koet.
kuvittele tuo jokapäiväiseksi.
sitten ehkä voit ymmärtää mitä minä tunnen. juuri nyt, eilen, huomenna.
elän helvetissä oman pääni vankina. jokaisena päivänä.
ja silti teen parhaani hymyilläkseni kun kohtaamme.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä palautetta ja jaa ajatuksia tähän