Siirry pääsisältöön

#6 terapiassa

Mielisairaan päiväkirja
Tiistai 28.01.2020



Tässä mä istun

arvioi mut

kerron kauniisti mitä mussa on

tarkastele mua läheltä ja kaukaa

tää huone on mun pelastus ja helvetti
vapautan mun pedot

mut kuka kukistaa kenet
jos kaikki on toisiaan vastaan
liian vähä ammuksii

oon luovuttanu jo
auta mut takas elävien kirjoihin

onks mahollista kohdistaa ittensä henkistä väkivaltaa?
oon tuskissani
ilmi liekeissä sisältä

en jaksa miellyttää enää ketään
mutta hymyilen kauniisti
kun kysyt multa

"  Mitä sulla tänään on mielenpäällä? :)"

mä oon halvaantunu tähän penkkiin

rikkinäinen puhelin

toistan samaa paskaa
ihan ku se muuttus mitenkää kerta toisensa jälkeen sanottuna

eli ihan hyvin mulla menee vissiin

anna mulle joku perus paska diagnoosi

nii pääsen jatkaa matkaa

hyppään bussin alle Merikosken kohdalla samalla ku viillän ranteet, keho täynnä pameja
et sais ees jonku vitun omaperäsen uutisen

no mitäs mieltä oot, neitirouva tohtori?
oonko tarpeeks hullu hoitoon
vai onko tää vaa teiniangstii?

tässä mä istun

kato mua

a u t a.

pliis

mä anelen

mä en enää jaksa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#5 nuku hyvin, enkeli

olen ollut kauan hiljaa. liiankin kauan. selasin puhelintani ja kuin tyhjästä, profiilisi ilmestyi silmieni eteen. selasin kuviasi, ajattelin ottaa yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu. kunnes kaikki muistot vilisivät mieleni perukoilta ja olivat taas totta, läsnä, nyt. muistan sen vuorokauden tapahtumat yhtä selkeästi kuin olisin juuri kokenut ne. tulen muistamaan lopun elämääni. sen miten jotain sisältäni rikkoutui aivan uudella tavalla. sinä yönä en kyennyt nukkumaan. kuin joku voima olisi pidätellyt minut hereillä sanoen, etten saisi nukkua. se aamu oli ennen näkemätön. koko kaupunki tuntui pysähtyneen, kaikkialla oli hiljaista ja usvaista, kun astuin ovesta ulos. hain kahvia huoltoasemalta. kävelin pitkin Kuusamon katuja, pääni ja sydämeni oli tyhjempi kuin koskaan ennen. myöhemmin tapasin ystäväni, emme tienneet silloin, että elämämme oli muuttumassa. että sydämmemme oli särkymässä pahemmin kuin mikään rakkaus sitä tulisi koskaan runtelemaan . sitten se kaikki tapahtui....

Antaisit anteeksi

mielisairaan päiväkirja *en muista päivämäärää, enkä kellonaikaa* 2019 antaisit anteeksi kaiken miksi suotta paeta vääriä tunteitaan vaikka sinua on sattunut ei ole tarvetta kantaa verestä kaunaa koska kuitenkin olet niin kaunis ja hauras kuolevainen kuin kevään ensimmäiset  auringon säteet miksi tuhlata se kaikki, mitä sinä olet siihen, miksi et koskaan tule olemaan sinä ja minä lähdemme jättäen taaksemme pelkät jälkemme sinun arpesi tulee maatumaan mennessäsi joten mikset antaisi anteeksi itsellesi

#2

mielisairaanpäiväkirja 07.05.2019 kello 22.26 ei kaikkiea sitä, mitä emme tarvitse tarvitse kantaa kellariin pölyttymään ja unohtaa me tarvitsemme sen tarpeettomuutta kuten tarvitsemme päättömiä riitojamme kuten huudamme ja itkemme toistemme väärinkäsityksiämme tyhmyyttämme tarvitsemme sitä turhuutta, jotta pystymme hahmottamaan todelliset tarpeemme hetken aikaa kaiken pitää olla kaaosta erinäisiä turhia tunteita vihaa ja vallan kaappausta toisiltamme aina silloin huomaamme parhaiten miten paljon rakastamme ja sehän tässä kaikessa on pointtina .