Siirry pääsisältöön

Minä ja mun sairaspuoli


oltii nii nuorii ku se kaikki alko
eihän me voitu käsittää miksi ja miten
luulit olevas hullu
ja ettei kukaan ymmärtäis
mutta mä oisin ymmärtäny
oisin aina ymmärtäny
jos ei oltais jakauduttu kahdeksi
ja jos oisit kuullu munki äänen
mut mä ymmärrän et se sairaus otti aina vallan
sanot että enää on liian myöhästä
ettet haluu käydä kouluja loppuun ku oot jääny jälkeen etkä jaksa nousta aamusin
mut ikinä ei oo liian myöhästä
kaikki ne entiset suhteet on vääristäny sun omakuvaa
ja rakkauden käsitettä
ja nyt et voi uskoa että joku oikeesti rakastaa sua
niinkun aivan oikeesti rakastaa
taas sä viillät ranteet auki
hakkaat ittees ku oot mielestäs liian läski
sä et voi ymmärtää miten sulla on voinu olla syömishäiriö kun oot nyt ylipainoinen ja oot aina ollu
haluisit olla se tulitikku tyttö
höyhenen kevyt
hyvästelet mut mielessäs
sanot että kaikki on turhaa
ja haluut pois
mut mä tuun aina seuraa sua
sä et pääse musta enää eroon
mä lupasin pitää susta huolta viimeseen asti
nyt ku kuuntelet mua
ainaki hetkittäin
ei tää elämä lopu kuolemaan
se alkaa vaan uudestaan
kunnes lopulta päästään nirvanaan
sä oot tehny tän saman ennenki
älä enää hyvästele mua
älä pliis enää
mä rakastan sua
eli mua
me opitaan elämään sovussa
minä ja mun sairaspuoli

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

#5 nuku hyvin, enkeli

olen ollut kauan hiljaa. liiankin kauan. selasin puhelintani ja kuin tyhjästä, profiilisi ilmestyi silmieni eteen. selasin kuviasi, ajattelin ottaa yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu. kunnes kaikki muistot vilisivät mieleni perukoilta ja olivat taas totta, läsnä, nyt. muistan sen vuorokauden tapahtumat yhtä selkeästi kuin olisin juuri kokenut ne. tulen muistamaan lopun elämääni. sen miten jotain sisältäni rikkoutui aivan uudella tavalla. sinä yönä en kyennyt nukkumaan. kuin joku voima olisi pidätellyt minut hereillä sanoen, etten saisi nukkua. se aamu oli ennen näkemätön. koko kaupunki tuntui pysähtyneen, kaikkialla oli hiljaista ja usvaista, kun astuin ovesta ulos. hain kahvia huoltoasemalta. kävelin pitkin Kuusamon katuja, pääni ja sydämeni oli tyhjempi kuin koskaan ennen. myöhemmin tapasin ystäväni, emme tienneet silloin, että elämämme oli muuttumassa. että sydämmemme oli särkymässä pahemmin kuin mikään rakkaus sitä tulisi koskaan runtelemaan . sitten se kaikki tapahtui....

Antaisit anteeksi

mielisairaan päiväkirja *en muista päivämäärää, enkä kellonaikaa* 2019 antaisit anteeksi kaiken miksi suotta paeta vääriä tunteitaan vaikka sinua on sattunut ei ole tarvetta kantaa verestä kaunaa koska kuitenkin olet niin kaunis ja hauras kuolevainen kuin kevään ensimmäiset  auringon säteet miksi tuhlata se kaikki, mitä sinä olet siihen, miksi et koskaan tule olemaan sinä ja minä lähdemme jättäen taaksemme pelkät jälkemme sinun arpesi tulee maatumaan mennessäsi joten mikset antaisi anteeksi itsellesi

#2

mielisairaanpäiväkirja 07.05.2019 kello 22.26 ei kaikkiea sitä, mitä emme tarvitse tarvitse kantaa kellariin pölyttymään ja unohtaa me tarvitsemme sen tarpeettomuutta kuten tarvitsemme päättömiä riitojamme kuten huudamme ja itkemme toistemme väärinkäsityksiämme tyhmyyttämme tarvitsemme sitä turhuutta, jotta pystymme hahmottamaan todelliset tarpeemme hetken aikaa kaiken pitää olla kaaosta erinäisiä turhia tunteita vihaa ja vallan kaappausta toisiltamme aina silloin huomaamme parhaiten miten paljon rakastamme ja sehän tässä kaikessa on pointtina .