“Katso äiti, mä oon ballerina!”
“Isi, kato! Mä tein jousipyssyn, lähtää metille!”
“Äiti, musta tulee isona arkeologi!”
Pieni ihminen, suureet haaveet.
Muistatko sen ajan, kun tytöt kirmasivat mekon lieppeet liehuen
Letit tuulessa hauraana keinuen
Pitkin peltoja ja metsäteitä
Pienet jalkapohjat tömistäen maata
Ja pojat roikkuivat puissa, katoilla ja pelasivat palloa pihalla
Juoksivat jousipyssyineen pitkin metsiä ja mantuja
Leikkivät sotaa viattomasti
Nauru ja ilo täytti pihat
Elämä oli vain huomisen takana
Tytöt leikkasivat hiuksensa, rajasivat silmänsä mustaksi kajaalilla
Repivät farkkunsa ja pöllivät veljiensä hupparit
Veivät vanhempiensa tupakat
Haistattivat vitut jokaiselle
Pojat pelasivat tai nuokkuivat lähikaupan aulassa
Toisessa kädessä halpa energiajuoma ja toisessa vasta kääritty sätkä
Kyselivät toisiltaan tulta tupakkaansa
Muistatko sen huuman
Ja sen tunteen kun sai fritsun ensimmäistä kertaa kaulaansa
Muistatko kuinka kaljan eteen uhrattiin rahaa ja vaivaa
Ne kotibileet
Murskatut tunteet kun ihastuksesi istui sylikkäin jonkun toisen kanssa
Ne kyyneleet vessassa
Sen tunteen kun terä viilsi ensimmäistä kertaa ihosi rikki
Ja veri pyrki pintaan kohisten
Muistatko kuinka huoletonta aikaa se olikaan
Vaikka maailma tekikin kaikkensa pilatakseen jokaisen vuotesi nuoruutta
Muistatko?
Muistatko, kuinka ainoa tapa saada pääsi pilviin oli keunussa pyöriminen.
Äidin pienestä ballerinasta tuli kylän poljetuin huora.
Isin metsästäjästä tuli piripää jo yläasteella.
Ja siitä pikku neropatista, josta piti tulla arkeologi, tulikin pilveä poltteleva ikuinen elämänkoululainen.
Katso itseäsi.
Mitä sinusta tuli?
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä palautetta ja jaa ajatuksia tähän